Mielipidekirjoituksia

 

 

Viimeisimmät mielipidekirjoitukset

Monipaikkaisuus vahvistamaan maaseudun sote-palveluja Kymenlaaksossa

Julkaisematon yliökirjoitus.

 

Sote-uudistuksessa monipaikkaisuudesta ei ole vielä puhuttu, vaikka uudistus sisältää valinnanvapautta lisääviä elementtejä ja siirtää palvelujen tuotantovastuun maakunnille. Tosin maaseudulla valinvapaus voi jäädä toteutumatta, sillä kapea väestöpohja ei tarjoa yksityisille sote-yrityksille liiketoiminnallisesti riittävää asiakaskuntaa.

 

Oletettavasti sote-uudistuksen muutokset kuitenkin vähentävät palvelujen paikkasidonnaisuutta ja lisäävät näin palvelujen kysyntää eri puolilla maata. Tätä tukee monipaikkaisuuden kasvava trendi. Mökkiläisten määrä on muutamassa vuosikymmenessä moninkertaistunut, ja myös kakkosasuntoja on entistä enemmän. Tätä kasvavaa kausiväestöä ei kuitenkaan tällä hetkellä huomioida sote-palvelujen sovittamisessa tai suunnittelussa. Kyse ei ole pienestä väestöryhmästä. Arvion mukaan vuonna 2014 Kymenlaaksossa oli noin 77 800 kesämökkeilijää ja tämä luku on kasvanut vuodesta 1990 noin 20 000 mökkeilijällä.

 

Maaseutualueiden sote-palvelut ovat viime vuosina kärsineet palvelujen keskittämisestä ja saavutettavuuden heikentymisestä, kun palvelut ovat etääntyneet maaseudun asukkailta entistä kauemmaksi. Muutokset haastavatkin sote-uudistuksen suunnittelijat kehittämään uusia palvelurakenteita ja tuottajamalleja, jotka parantavat palvelujen saatavuutta maaseudulla. Erityisen haasteen sote-uudistus asettaa maaseudun lähipalveluille, joita väestö käyttää usein tai ainakin osa väestöstä käyttää niitä toistuvasti, jopa päivittäin. Lähipalveluiden merkitys on suuri lasten ja nuorten sekä ikäihmisten palvelukokonaisuuksissa sekä syrjäytymisuhan alla olevien kansalaisten kohdalla.

 

Monipaikkaisuuden puuttuvan tietoperustan vuoksi yhteiskunnan suunnittelu ja palvelurakenteet sekä erilaiset järjestelmät eivät ota tarpeeksi hyvin huomioon lisääntyvästä liikkumisesta syntyvää monipaikkaisuutta. Suomalainen yhteiskunta rakentuu yksipaikkaisuuteen, joka näkyy siinä, että yhdyskuntarakennetta ja palveluita suunnitellaan pysyvän asutuksen lähtökohdista.

 

Monipaikkaisen asumisen lisääntyminen tulee kuitenkin muuttamaan palvelujen alueellista kysyntää ja siten se tulisi huomioida meneillään olevissa sote- ja aluehallintouudistuksissa. Monipaikkaisuuteen voi liittyä mahdollisuuksia turvata sote-palveluja maaseudun läheisissä kirkonkylissä ja isommissa kuntakeskuksissa, jotka nyt kohtaavat haasteita palvelujen tuotannossa. Pienissä maaseututaajamissa ja kylissä palvelutarjonta on kaventunut jo aiemmin.

 

Kymenlaaksossa voitaisiin sote-uudistuksen suunnittelussa ottaa ensi askelia monipaikkaisuuden potentiaalin hyödyntämisessä. Maaseudun pitäminen elävänä on meidän kaikkien kymenlaaksolaisten etu, sillä rakennemuutoksesta huolimatta olemme riippuvaisia maaseudun resursseista.

 

Olli Lehtonen, erikoistutkija, FT

Syntyvyys nousee lapsiperheiden asemaa parantamalla

Julkaistu Kymen Sanomissa 6.4.2017.

 

Kuten aktuaari vihjaa, tilastokeskuksen arviot Kotkan väestön huolestuttavastakin kehityksestä perustuvat vielä viralliseen optimismiin ja vanhentuneisiin oletuksiin. Syntyvyys on nopeassa laskusuunnassa. Emme tiedä, kuinka syväksi sen syöksykierre muotoutuu. Suomalaiset haluaisivat keskim. 2,44 lasta, mutta syntyvyys on enää 1,55 naista kohden. Väestö pysyisi tasapainossa, jos syntyvyys olisi 2,11. Vallitseva tilanne on sekä kansalaisten tahdon, että yleisen edun vastainen.

 

Lasten hupeneminen johtaa väestön ikääntymiseen, huoltosuhteen loputtomaan heikkenemisen ja kroonisiin talousongelmiin, joita halutaan uskotella "leikkauksin" korjattavan. Ikääntyminen on kääntänyt väkimäärän jo absoluuttiseen laskuun. Paha kierre talouden kurjistumisen ja ikääntymisen välillä voimistaa molempia. Maahanmuutto ei korjaa ikärakennetta eikä varsinkaan taloudellista huoltosuhdetta. Jo arkijärki riittää oivallukseen, mihin tämä johtaa.

 

Syyt alhaiseen syntyvyyteen ovat sosiaalisia ja yhteiskunnallisia. Kyse on perhe-elämän ja perheessä tehtävän työn arvostamisesta, asumisesta, opiskelun ja työn yhteensovittamisesta, lapsiperheiden tuesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista. Nämä asiat ovat korjattavissa – jos tahtoa löytyy.

 

On viimeinen hetki päättää niin kansallisen kulttuurin kuin Kotkan tukevaisuudesta. Jos haluamme elää ja päätämme antaa lapsille ja lapsenlapsille jatkuvuuden mahdollisuuden, on Kotkassakin välittömästi ryhdyttävä vakaviin toimiin lapsien ja nuorten lapsiperheiden hyväksi. Toivoa on vielä.

 

Juhani Pekkola, sosiologian dosentti

Olli Lehtonen, erikoistutkija, FT

Rantaradasta elinvoimaa vasta tulevaisuudessa

Julkaistu Kymen Sanomissa 4.4.2017.

 

Tilastojen perusteella hyöty rantaradasta nettopendelöinnin muodossa voisi olla Kotka-Haminan seutukunnassa korkeintaan noin 10–15% työllisistä. Radalla olisi toki vaikutuksia myös yritysten toimintaa, mutta niiden erottaminen yleisestä kehityksestä on haasteellista.

 

En vastusta rantarataa ja kannustankin seutukunnan toimijoita radan aktiiviseen lobbaamiseen, mutta asia pitää kuitenkin osata suhteuttaa oikeaan mittakaavaan. Nettopendelöinnin hyöty tarkoittaa, että Kotkassa 70–85 % työllisistä on riippuvaisia Kotka-Haminan seutukunnassa olevista työpaikoista. Lisäksi täytyy muistaa, että rata ei ole nopea osaratkaisu elinvoiman kasvattamiseen. Lahden oikoradan ensimmäiset laajat selvitykset tehtiin vuonna 1992 ja rata valmistui 14 vuotta myöhemmin vuonna 2006.

 

Kotkan sijainnista johtuen elinvoiman kehittämisen painopiste tulisi nyt kohdentaa paikkaperustaiseen ajatteluun ja uudistumiseen. Kehittämisen keskiössä tulisi olla omaleimainen kaupunkistrategia eli Kotkan malli, joka syntyy alueen eri toimijoiden yhteistyöstä, nokkeluudesta ja joustavuudesta. Kehittäminen kytkeytyy myös alueellisen minäpystyvyyden parantamiseen, koska se määrittää kaupunkistrategian onnistumisen. Minäpystyvyys rakentuu osaamisesta, tahdosta, tulevaisuudenuskosta, näyttämisen halusta ja identiteetistä.

 

Julkisella puolella on myös suoraan oma roolinsa Kotkan elinvoiman kasvattamisessa. Tehokkaimmillaan tämä hoituu, kun innovatiivisilla julkisilla hankinnoilla tuetaan uusia paikallisia yrityksiä ja kasvuyrittäjyyttä. Tähän sairaalainvestointi ja uusi kampusalue tarjoavat tulevalle valtuustolle todellisen näytönpaikan.

 

Olli Lehtonen, erikoistutkija, FT, SDP(sit.)

Kotkan lennettävä nouseviin tuuliin

Julkaistu Kymen Sanomissa 24.3.2017.

 

Kotka kulkee taantuvalla kehityspolulla. Vuosina 2008–2014 työpaikat ovat vähentyneet 11 % ja vain vuosina 2008 ja 2010 työpaikkojen lukumäärä kasvoi hieman. Samoin työttömyys on vuotta 2010 lukuun ottamatta ollut kasvussa joka vuosi ja vuosina 2008–2015 se on kasvanut 74 %.

 

Näiden lisäksi vuosina 2008–2015 luonnollinen väestökasvu ja kuntien välinen nettomuutto ovat olleet negatiiviset joka vuosi. Luonnollinen väestökasvu vähensi tällä aikavälillä väkilukua 1335 asukkaalla ja nettomuutto 1817 asukkaalla. Kotka siis ikääntyy eikä houkuta asukkaita muualta Suomesta.

 

Tilastojen viesti on ongelmallinen, koska se viittaa polkuriippuvaan kehityspolkuun, jossa taantuva kehitys jatkuu vuodesta toiseen. Polkuriippuvaisuus syö eväitä kehityskierteen katkaisemiseksi ja ilmenee esimerkiksi kaupungin talousongelmien muodostumisena pysyviksi.

 

Pitkittynyt taantuma viittaa siihen, että polkuriippuvuus on muuttunut Kotkassa negatiiviseksi lukkiutumaksi. Tätä selittää elinkeinorakenteen yksipuolisuus ja sitä tukeva institutionaalinen ympäristö. Vanhentuvat teknologiat ja liiketoimintastrategiat, ajatusmallit sekä organisaatiomuodot varjostavat kilpailukykyä ja taloudellista kehitystä.

 

Tilastojen kuvaama lukkiutuma viestittää, että Kotka ja alueen liiketoiminta ei ole pystynyt uudistumaan riittävästi kohentaakseen elinvoimaansa. Ilman polkuriippuvuuden katkaisua, edessä on kituuttava polku, jossa talousongelmat pakottavat jatkuvaan palveluiden leikkaamiseen.

 

Vapautuminen polkuriippuvasta kehityksestä on mahdollista monipuolistamalla elinkeinorakennetta, kehittämällä työpaikkoja sekä elinkeinoja ja pyrkimällä edistämään tuote- ja prosessi-innovaatioita ja uutta teknologiaa. Monet mahdollisuuksista liittyvät koulutuksen kehittämiseen, innovatiivisiin julkisiin hankintoihin, paikallisten resurssien tehokkaampaan hyödyntämiseen tai kasvuyrittäjyyden tukemiseen. Suunnan muutos vaatii suurempaa panostusta elinvoimaan. Sen yksi edellytys on myös terve ikärakenne.

 

 

Olli Lehtonen, FT, erikoistutkija

Juhani Pekkola, dos. tutkimusjohtaja (emer.)

 

 

 

Tilastot kuvaavat hyvin Kotkan tilannetta: erityisesti alemman koulutustason työpaikat häviävät, väestö ikääntyy eikä Kotka houkuta muuttajia muualta Suomesta. Väkiluku on pysynyt lähes ennallaan siirtolaisuuden myötä, joka on pitänyt työvoiman tarjonnan ennallaan. Ongelmallista on korkea työttömyys.

Valokuitu turvaa maaseudun elinvoimaa myös Kymenlaaksossa

Julkaistu Kouvolan Sanomissa 27.3.2017 ja Kymen Sanomissa 31.3.2017.

 

Valokuitu on Suomessa yksi osatekijä kuntien menestyksessä. Tutkimuksemme mukaan vuosina 2000–2014 maaseutukunnat, joissa valokuidun saatavuus on alhainen, ovat menettäneet keskimäärin työpaikoistaan 10 prosenttia työpaikoistaan ja 12 prosenttia väestöstään. Valokuidun saatavuutta lukuun ottamatta muilta ominaisuuksiltaan samanlaisissa vertailukunnissa työpaikat vähentyivät 4 prosentilla ja väkiluku pysyi ennallaan.

 

Internetin saatavuus ja sen käyttäminen näkyvät myös maatalouden harjoittamisessa. Tutkimuksessamme valokuidulla varustetut maatilat ovat keskimäärin vertailutiloja suurempia ja ne ovat myös kasvaneet peltopinta-alaltaan vertailutiloja nopeammin. Internetin käyttäminen maatiloilla on myös sidoksissa tilan tuotantosuuntaan; yleisintä valokuitu on liha- tai maitotiloilla.

 

Tutkimustulokset vihjaavat valokuidusta muodostuneen 2000-luvulla autoteihin ja sähköön verrattavissa olevan infrastruktuurin. Se kytkee maaseudun osaksi globaalia maailmaa ja määrittää sen resurssien hyödyntämistä. Kytkeytymättömyys muihin alueisiin ennustaa taloudellisen toiminnallisuuden sekä hyvinvoinnin taantumista.

Valokuitu säilynee lähitulevaisuudessakin luotettavana tapana toteuttaa nopea tietoliikenneyhteys maaseudulla. 5G-yhteys leviää oletettavasti vain suurimman kysynnän alueille, kuten kuntakeskuksiin ja niiden lähialueille, jolloin siitä ei todennäköisesti ole tulossa laajassa mittakaavassa maatilojen käyttämää tietoliikenneyhteystyyppiä.

 

Valokuituun liittyvät myönteiset kehitysvaikutukset korostavat rakennetun infrastruktuurin merkitystä maaseudun kehittämisessä. Rakennetun kilpailukyvyn parantaminen maaseudulla kytkeytyy osaksi suurempaa kokonaisuutta, jossa tulisi pyrkiä turvaamaan laajasti biotalouden toimintaedellytykset ja koko maan resurssien hyödyntäminen. Kyse ei ole tällöin pelkästä laajakaistasta vaan laajemmin maaseudun elinvoimasta ja sen mahdollisuuksien täysimääräisestä hyödyntämisestä.

 

Olli Lehtonen, FT, erikoistutkija

 

Kotkan elinvoimaa parannetaan myös koulutuksella

Lähetetty Kymen Sanomiin 6.3.2017

 

Vuosina 2008–2014 Kotkasta väheni 2671 työpaikkaa. Paisuva työttömyys ilmeni myös pitkäaikais- ja rakennetyöttömyytenä. Vaikeasti työllistyvien osuus on kaksinkertaistunut vuodesta 2008 ja oli vuonna 2015 jo 9,7 prosenttia. Samalla kunnan maksama työmarkkinatuki kasvoi 2,6 miljoonasta 6,7 milj. euroon.

 

Yksi mahdollisuus vaikeasti työllistyvien auttamiseksi on koulutustason nostaminen. Kotkassa työpaikkojen lukumäärä on vuosina 2008–2014 kasvanut vain ylemmällä korkeakouluasteella 226 työpaikalla. Työpaikat, joilla ei vaadita peruskoulun jälkeistä tutkintoa, vähentyivät 1325 työpaikalla. Tämä luku vastaa noin puolta Kotkan työpaikkojen lukumäärän vähennyksestä vuosina 2008–2014. Näin työttömyys yhdistyy Kotkassa synkästi koulutuksen puutteeseen.

 

Vuonna 2015 vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta oli Kotkassa 20–64-vuotiaista 5 807 henkilöä eli 19 % ikäryhmästä. Osuus on korkea, sillä vastaavat osuudet ovat esimerkiksi Joensuussa 12 %, Kokkolassa 13 %, Kouvolassa 16 %, Mikkelissä 14 % ja Porvoossa 18 %. Alhainen koulutustaso vähentää yritysten halukkuutta sijoittua Kotkaan ja se myös heikentää yleisesti mahdollisuuksia yrittäjyydelle. Koulutustason kasvattamisessa on käyttämätöntä kehityspotentiaalia.

 

Kaupungin on syytä tukea koulutustason kasvattamista yhdistyneenä innovatiiviseen elinkeinopolitiikkaan ja yritysyhteistyöhön. Koulutustason kasvu ja siitä viriävä liiketoiminta vähentävät työmarkkinatuen kuluja ja samalla lisäävät verotuloja. Koulutustason nostaminen on siksi otettava yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi Kotkan elinvoiman kasvattamisessa

.

Kotkan pitkittynyt ja rakenteellinen työttömyysongelma vaatii kokonaisvaltaista ratkaisukeskeistä näkökulmaa. Tämä tarkoittaa niin elinkeinojen kehittämistä kuin myös työvoiman työllistymisvalmiuksien parantamista. Uuteen kampusalueeseen, oppilaitosyhteistyöhön ja aikuiskoulutukseen panostamisen ohella on huomioitava myös koulunkäyntiä ja opiskelua tukevat ratkaisut.

 

Olli Lehtonen, FT, erikoistutkija

Juhani Pekkola, dos. tutkimusjohtaja (emer.)

Satu Kauhanen, FM, luokanopettaja

 

 

Viereinen kuva on peräisin päättyneestä miesten terveyskäyttäytymisen hankkeesta. Alla linkki raporttiin, jonka luvussa 4 käsittellään myös alueellista erilaistumista.

 

https://www.theseus.fi/handle/10024/122151

 

Alueellinen eriytyminen haastaa sote-palvelut Kotkassa

Julkaistu Kymen Sanomissa 1.3.2017

 

Kotkan asuinalueet ovat sosiaalisesti eriytyneet. Tämä leimaa alueita ja vaikuttaa asuntojenhintoihin. Huono-osaisuus keskittyy Kotkassa. Esimerkiksi Kotkansaari on eläkeläisten, Karhuvuori pienitulosten ja Mussalo hyvätuloisten asuinalue.

Asuinalueiden väliset sosioekonomiset erot ilmenevät myös terveysongelmina, jotka kasautuvat eläkeläisten ja pienituloisten vuokra-asujen asuinalueille. Niinpä puhuttaessa terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidosta, asuinalueiden voimakas eriytyminen johtaa myös palvelutarpeiden eriytymiseen kaupungin sisällä. Kunnan suunnittelutoiminnassa olisi terveyteen liittyvät heikentyvät kehityskierteet tunnistettava nykyistä aikaisemmin. Tunnistaminen mahdollistaa vaikuttamisen jo ennen ongelmien kärjistymistä.

 

Kotkassa palveluverkkoa tulisi optimoida siten, että sote-palvelut sijoittuvat lähelle terveysongelmien kasautumia. Palvelujen saavutettavuus on tärkeä osa palvelutuotantoa, sillä terveyspalvelujen huonon saatavuuden on todettu vähentävän niiden käyttöä ja lisäävän siten terveyserojen kasvua. Tällä on erityistä merkitystä Kotkassa, jossa terveyserot asuinalueiden välillä ovat muodostuneet suuriksi. Kotkan yhdyskuntarakenne ei tue kaavailtua keskitettyä sote-palvelutuotantomallia. Kotkassa tulisi siksi säilyttää nykyiset terveysasemat.

 

Miesten haitallinen terveyskäyttäytyminen keskittyy selvästi tietyille asuinalueille. Nämä keskittymät tarvitsevat paikallisia ratkaisuja. Tämä edellyttää uutta paikkatietoista näkökulmaa kaupungin kehityksen seuraamiseen; muutosta tulisi tarkastella tarkoilla paikkatietoaineistoilla ja alueiden seurannan on oltava nykyistä tarkempaa. Tietopohjaa tähän olisi olemassa.

 

Suuret sosioekonomiset erot edellyttävät Kotkassa lähipalveluja, joita tulisi kehittää ns. yhteispalveluina. Lähipalvelut varmistavat riittävän palvelutuotannon ja terveyden edistämisen resurssit asuinalueilla. Terveyden edistäminen ja työllistymistä edistävä kouluttautuminen on myös kunnallistaloudellisesti tärkeää, sillä näin voidaan saavuttaa pitkällä aikavälillä säästöjä terveydenhuoltomenoissa. Tätä ei mitata pelkästään vain kiinteistökuluilla eikä talousvaikutus kohdistu vain yhdelle vuodelle.

 

Olli Lehtonen, FT erikoistutkija, Kotka

Juhani Pekkola, FT Sosiologian dosentti, Kotka

 

Katosiko Kymenlaaksossa fokus sote-sotkussa?

Julkaistu Kymen Sanomissa 22.12.2016

 

Kymenlaakson riitaisa sote-soppa aiheuttaa jo sinänsä suurta kummastusta, mutta toivottavasti riitelyn tuoksinassa ei ole jäänyt kyseenalaistamatta sote-uudistuksen heikkouksia. Merkittävin ihmetystä aiheuttava asia on, että maakunnassa ei ole kritisoitu sosiaali- ja terveysministeriön käyttämiä laskelmia esimerkiksi päivystävien sairaaloiden lukumäärästä. Ministeriön laskelman taustalla oleva spatiaalinen optimointimalli on globaalimenetelmä, joka irtaantuu lokaalisuudesta eli paikallisuudesta. Siksi menetelmä ei ymmärrä paikallisia erityispiirteitä eikä esimerkiksi sitä, että Kymenlaakso on kaksinapainen maakunta toisin kuin monet muut maakunnat Suomessa. Erilaisuus edellyttää maakuntien suurempaa vastuuta sote-uudistuksessa.

 

Ongelmallista myös on, että ministeriön laskelmat pohjautuvat niin sanottuihin staattisiin väestötilastoihin, joiden pohjalta ihmisten oletetaan oleskelevan koko ajan kotonaan. Tällöin unohtuu esimerkiksi se, että maaseudulla on yhä enemmän ihmisiä, jotka asuvat osan vuodesta maaseudulla ja osan kaupungissa. Kausiväestön lukumäärä on Suomessa vuosina 1990–2010 kasvanut maaseudulla yli 310 000 asukkaalla.

 

Toinen ihmettelyä herättävä asia on, että Kymenlaaksossa ei ole pontevasti kyseenalaistettu keskittämisen tarvetta palvelujen tuotannolle. Tähän asti esitetyt arviot keskittämisen eduista ovat vielä pelkästi poliittisia, koska kenelläkään toimijalla, edes ministeriöllä, ei ole kattavaa tietoa sote-palveluja tuottavista yksiköistä. Tietoa ollaan parhaillaan keräämässä paikkatietokannaksi Oulun yliopistolla, ja vasta keräämisen päätyttyä voidaan analysoida mahdollisia säästöjä alueellisista sote-palvelujen tuotantoketjuista.

 

Siksi ihmetyttää, että Kymenlaaksossa ei ole ainakaan julkisuudessa haastettu keskittämisen ideologiaa. Keskittäminen nähdään nykyään ainoana vaihtoehtona poliittiselle kehittämiselle, eikä enää koeta tärkeäksi luoda tasavertaisia mahdollisuuksia maan kaikille osille. Sote-uudistus näyttää yhtyvän nykyiseen aluepolitiikkaan, jonka ideana on vahvistaa vahvimpia alueita ja tarjota korkeintaan palveluminimejä heikommille alueille.

 

Julkisessa keskustelussa ei ole myöskään kyseenalaistettu palvelujen keskittämisen vaikutuksia sosioekonomisiin terveyseroihin. Lukuisissa tutkimuksissa huonolla terveyspalvelujen saavutettavuudella on todettu olevan negatiivisia kansanterveydellisiä vaikutuksia. Palvelujen saavutettavuuden merkitys korostuu erityisesti pienituloisilla, koska heillä terveyteen käytettävissä olevat yksilötason resurssit ovat pienemmät. Uhkana on keskittämisen myötä paikallisten sosioekonomisten terveyserojen kasvu, jotka jo ennestään ovat Kymenlaaksossa varsin suuret.

 

Olli Lehtonen, erikoistutkija, Kotka,

Satu Kauhanen, luokanopettaja, Kotka

Osaratkaisu Kotkan talousongelmiin ympäristökunnissa

Julkaistu Kymen Sanomissa

 

Kotkan talousongelmia on täällä mielipidepalstalla käyty läpi monesta näkökulmasta. Keskusteluissa on kuitenkin unohtunut, että kaupungin talousongelmia ei välttämättä ratkaista yksistään Kotkassa. Tämä näkemys perustuu työssäkäyntitilastoihin.

Vuonna 2013 Kotkassa asui 20 059 paikkakunnalla työssäkäyvää ja alueella kävi töissä 22 122 työntekijää. Tilaston perusteella Kotkassa kävi töissä 2063 pendelöitsijää eli työntekijää, jotka asuivat Kotkan ulkopuolella. Luku konkretisoituu paremmin, kun tarkastellaan näiden pendelöitsijöiden nettotulovirtaa. Kotkassa tämä luku oli vuonna 2013 -82,7 miljoonaa euroa, joka tarkoittaa kunnallisveroina noin 16,9 miljoonan euron vuotamista Kotkan ulkopuolelle. Vertailukohtana vastaavan kokoisessa Mikkelissa pendelöitsijöiden nettotulovirta on -31,3 miljoonaa euroa eli lähes 2,6 kertaa pienempi kuin Kotkassa.

 

Negatiivinen pendelöinnin nettotulovirta ei sinänsä ole ongelmallista seutukunnan keskukselle, mutta hälyttävää tässä on se, että sen trendi on jo vuodesta 1988 alkaen ollut kasvava. Keskimäärin joka vuosi nettopendelöinnin myötä pois virtaavien veroeurojen summa on kasvanut noin 0,5 miljoonalla eurolla. Tahti on 2000-luvulla kiihtynyt, sillä veroeurojen virta on voimistunut ja sen summa on kasvanut vuosittain noin 0,9 miljoonalla eurolla päätyen vuonna 2013 noin 16,9 miljoonaan euroon. Vuosina 1988 ja 2007 veroeurojen vuodot olivat noin 2,7 ja 9,9 miljoonaa euroa. Tiedot on poimittu Tilastokeskuksen tuottamasta Maaseutuindikaattorit tietokannasta.

 

Luvut kertovat monenlaista tarinaa. Ne voivat johtua siitä, että kotkalaiset työllistyvät ulkopaikkakuntalaisia heikommin, mutta todennäköisemmin luvut viittaavat Kotkan houkuttelemattomuuteen asuinympäristönä. Huolestuttavaa kehityksessä on se, että taloustilanteen vuoksi Kotka joutunee säästöpaineissaan myös tulevina vuosina rajoittamaan ja karsimaan palvelutuotantoaan.

 

Tämä on vaarallista, sillä väärästä paikasta säästäminen voi kasvattaa vuotavien veroeurojen virtaa ympäristökuntiin. Esimerkiksi Tiutisen koulun lakkauttaminen voi vähentää Kotkan houkuttelevuutta lapsiperheiden asuinpaikkana, ja siten se voi olla kohtalokas esimerkki vääränlaisesta säästämisestä. Perspektiiviä Tiutisen koulun lakkauttamisesta saatavaan säästöön antaa se, että 2000-luvulla yhden vuoden veroeurojen menetyksen kasvun tyrehdyttämisellä korvaisi 6,1 Tiutisen koulun tuottamat säästöt (lakkauttamisen säästö on arveltu olevan 145 000 €).

 

Luvut myös epäsuorasti kertovat, että Kotkan taloustilannetta ei ratkaista pelkästään Kotkassa vaan myös sen ympäristökunnissa. Tähän asti ympäristökunnat ovat houkutelleet menestyksekkäästi Kotkassa työssäkäyviä hyvätuloisia veronmaksajia. Kotkan näkökulmasta osaratkaisu talousongelmaan olisi pendelöintivirran tyrehdyttäminen tai vaihtoehtoisesti kuntaliitos, joka vähentäisi ympäristökuntien osaoptimoinnin mahdollisuutta. Yhtä kaikki ympäristökuntien asukkaat ovat osaltaan ratkaisemassa Kotkan talousongelmaa.

 

Olli Lehtonen, erikoistutkija, Kotka

Katse paikalliseen kehittämiseen

Julkaistu Kymen Sanomissa 29.11.2016

 

Kasvun leviäminen pääkaupunkiseudulta olisi maakunnan kehityksen kannalta toivottavaa, mutta sen merkitystä ei tule korostaa liikaa. Uusimmassa Tilastokeskuksen tilastossa vuonna 2014 Kotka-Haminan seutukunnassa oli työpaikkoja 31 261 ja seutukunnassa asuvia työllisiä 31 580. Näin ollen seutukunnan nettopendelöinti oli 319 työllistä vastaten noin 1 prosenttia seutukunnan työllisistä. Nettopendelöinti tarkoittaa, että Kotka-Haminan seutukunnasta kävi 319 ihmistä enemmän töissä muissa seutukunnissa kuin mitä muiden seutukuntien asukkaat työskentelevät Kotka-Haminan seutukunnassa.

 

Alhaista nettopendelöintiä selittää Tilastokeskuksen tuottamat muuttoliiketilastot, jotka osoittavat väestövirran kulkevan Kotka-Haminan seutukunnasta pääkaupunkiseudulle. Vuosina 2010–2015 Kotka-Haminan seutukunnan muuttotappio pääkaupunkiseudulle oli 25–64 -vuotiaiden ikäryhmässä 306 henkilöä. Ainoa ikäryhmä, jossa Kotka-Hamina seutu on saanut muuttovoittoa, on yli 65 -vuotiaat, jossa 2010–2015 muuttovoitto oli 46 henkilöä.

 

Toinen osasyy alhaiselle nettopendelöinnille on Kotka-Hamina seudun rakennemuutos, sillä työpaikat ovat vähentyneet erityisesti alhaisen koulutuksen aloilta. Näiltä aloilta on vuosina 2010–2014 hävinnyt 1145 työpaikkaa. Alemman koulutuksen työpaikat eivät yleensä mahdollista taloudellisesti pitkän matkan pendelöintiä, ja siksi pendelöinnin lisääntyminen pääkaupunkiseudulle ei tapahdu ilman muuttoliikkeen kääntymistä positiiviseksi.

 

Nettopendelöinnin kasvu hyödyttäisi Kotka-Haminan seutukuntaa, koska sen myötä seutukunnan saama tulovirta kasvaisi. Teoreettista ylärajaa nettopendelöinnille voidaan etsiä noin 50 kilometrin päässä pääkaupunkiseudusta sijaitsevasta Porvoon seutukunnasta. Vuonna 2014 Porvoon seutukunnan hyöty nettopendelöinnistä oli työllisistä laskettuna 13,1 prosenttia. Yllä esitetyt tilastot ja toisaalta Kotka-Haminan seutukunnan sijainti 80 kilometrin päässä Porvoosta eivät kuitenkaan viittaa siihen, että nettopendelöinnissä voitaisiin yltää tälle tasolle.

 

Usko metropolialueen kasvun leviämisestä Kotka-Haminan seutukuntaan kytkeytyy myös rantaradan rakentamiseen. Suuntaviivoja rantaradan vaikutuksista seutukunnan kehitykseen voidaan etsiä tarkastelemalla Lahden seutukunnan kehitystä oikoradan valmistumisen jälkeen. Verrattuna vuoteen 2005, on vuoteen 2014 mennessä Lahden seutukunnan nettopendelöinti parantunut 515 pendelöitsijällä. Lahden seutukunnan hyöty nettopendelöinnistä oli työllisistä laskettuna 4,3 prosenttia. Lahden seutukunnassa nettopendelöinnin kasvu on ollut paikallistalouden kannalta tärkeää, koska työpaikat ovat vähentyneet seutukunnassa 7,8 prosentilla oikoradan avaamisen jälkeen.

 

Vaikka kyseessä on yksinkertainen tarkastelu, osoittaa tämä, että liikenneväylä ei yksin nosta seutukuntaa voimakkaalle kasvu-uralle. Liikenneinfrastruktuurin liittyvä heikko kasvu esimerkiksi juuri Lahden seutukunnassa johtuu siitä, että kiskot (samoin kuin moottoritie) vievät molempiin suuntiin. Tämä lisää molemmin puolista pendelöintiä. Yllä olevien tilastojen välittämä viesti onkin varsin selkeä. Liikenneväylien sijaan oleellisempaa on se, mitä tehdään väylien päissä. Pelkästään nettopendelöinnin varassa ei aluekehityksen suunta käänny. Niinpä katseet on kohdistettava aktiiviseen paikalliseen kehittämiseen, joka on rakennemuutosalueella ainoa tehokeino lisätä työvoiman käyttöastetta.

 

Olli Lehtonen, FT, erikoistutkija

 

Kotkankin tulevaisuus löytyy paikallisesta osaamisesta

Haastattelu Kymen Sanomissa 30.10.2016

 

Luonnonvarakeskuksessa tutkijana työskentelevä kotkalainen filosofian tohtori Olli Lehtonen ei pidä Kotkan sijaintia kovin hyvänä. Kotkan-seudulla suhteellinen sijaintihaitta on Lehtosen mukaan suurta. Kotka on niin kaukana pääkaupunkiseudusta, että kytkentä kasvavaan alueeseen on suhteellisen heikkoa. Päivittäinen työssäkäynti Helsingissä ei ole kannattavaa ja eräänlainen muuri estää luonnollisen työllisyyseroja tasapainottavan muuttoliikkeen. Kotkalainen työtön ei hae työtä Helsingistä, koska asuntojen hintaero on liian suuri.

 

Viime vuotisessa väitöstutkimuksessaan Lehtonen osoitti aluepolitiikassa sitkeästi eläneen käsityksen myytiksi. Kehityksen on uskottu siirtyvän menestyvistä kunnista viereisiin taantuviin kuntiin. Lehtosen mukaan kehitys ei kovin laajalle ulotu.

 

Suomen aluekehitys nojaakin Lehtosen mukaan vahvasti kasvukeskusajatteluun, jossa uskotaan keskusten säteilevän myönteisiä vaikutuksia ympäristöönsä. Lehtosen tutkimuksen ytimessä on paikkaperusteinen aluekehitys, joka korostaa paikallista osaamista, toimijoiden yhteistyötä, innovointia ja tutkimustulosten hyödyntämistä päätöksenteossa.

 

Lehtosen mielestä Kotkan-seudulla pitäisikin keskittyä kehittämään aluetta omista lähtökohdista ja olemassa olevista vahvuuksista. Jos kasvun odotukset ovat vahvasti sidoksissa pääkaupunkiseutuun, sillä voi olla paikallista tekemistä passivoiva vaikutus.

 

Olli Lehtonen, FT, erikoistutkija

 

Säästö Tiutisen koulusta saattaa kääntyä tappioksi

Julkaistu Kymen Sanomissa 20.2.2016

 

Kymen Sanomien (26.1.) tietojen mukaan Tiutisen koulun lakkauttamisella syntyisi säästöä 145000 euroa (säästöt: kiinteistön ylläpito 90000 euroa ja henkilöstökulut 80000 euroa, kulut: koulukyyditykset 25000 euroa). Julkisessa keskustelussa asiaa ei kuitenkaan ole vielä tarkasteltu kokonaisuutena.

 

Tiutisen alue on yksi lapsitalouksien suosimista asuinalueista Kotkassa. Vuonna 2014 alueen talouksista 33 prosenttia oli lapsitalouksia. Tiutisessa asui tällöin 48 lapsitaloutta. Kotkan kaupunginosista lapsitalouksien osuus talouksista oli Tiutista suurempi vain Mussalossa (36 %) ja Koivulassa (38 %). Tiutisen alueen keskitulojen perusteella voidaan karkeasti arvioida, että alueella asuvat maksavat kunnallisveroja noin 1,5 miljoonaa euroa.

 

Laskelman perusteella voidaan arvioida, että koulun lakkauttamisesta saatu säästö vastaa yhdeksää prosenttia (ilman henkilöstökulujen säästöä neljää prosenttia) Tiutisen alueen tuottamasta verokertymästä. Jos Tiutisen tuottamat verotulot laskevat enemmän kuin nämä prosenttiluvut, voi tavoiteltu säästö vaihtua kustannukseksi, mikäli lapsiperheet karkaavat Tiutisesta ympäristökuntiin. Lapsitalouksien lukumääränä säästö vastaa noin 14 lapsitalouden (ilman henkilöstökulujen säästöä kuuden lapsitalouden) maksamia kunnallisveroja.

 

Päätöstä tehtäessä tulisi siis puntaroida, mikä on koulun merkitys ja painoarvo siinä, että Tiutinen on lapsiperheiden suosima asuinalue. Jos koulu nähdään tärkeänä tekijänä tässä, tulisi nyt pohtia lakkauttamisen sijaan sitä, miten koulua ja sen miljöötä voitaisiin kehittää ja hyödyntää enemmän. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun joustotyöläisiä saaristokylä kouluineen voisi houkuttaa.

 

Olli Lehtonen, FT, erikoistutkija

 

Maantiede edellyttää kahta sairaalaa Kaakkois-Suomeen

Julkaistu Kymen Sanomissa 30.11.2015

 

Suomi on harvaan asuttu maa, jossa pitkät välimatkat heikentävät edellytyksiä palvelujen keskittämiselle. Siksi tuntuu ihmeelliseltä, että usein ainoana tavoitteena on palvelujen keskittäminen. Maantieteen lainalaisuuksista huolimatta hyvin harva puhuu julkisessa keskustelussa hajautettujen ratkaisujen mahdollisuuksista.

 

Kaakkois-Suomeen kaavaillaan sote-uudistuksessa yhtä laajasti päivystävää keskussairaalaa. Laskemani spatiaalisen optimoinnin perusteella Lappeenranta on saavutettavuudeltaan paras, mutta verrattuna nykyiseen kahden sairaalan malliin ovat sen saavutettavuudesta syntyvät kustannukset yli neljä kertaa suuremmat. Jos laajasti päivystävä sairaala sijaitsisi Kotkassa, olisivat sen saavutettavuuteen liittyvät kustannukset yhdeksän prosenttia suuremmat Lappeenrantaan verrattuna.

 

Maantieteellisesti optimaalisin sijainti yhdelle sairaalalle olisi Luumäellä Taavetin taajamassa. Senkin saavutettavuuskustannukset olisivat lähes neljä kertaa suuremmat nykytilanteeseen verrattuna. Itse asiassa tämä optimaalinen sijainti ei eroa saavutettavuuskustannuksiltaan paljoakaan jommastakummasta nykyisestä sairaalasta.

 

Laskelma osoittaa Kaakkois-Suomen maantieteellisten ominaisuuksien soveltuvan huonosti yhden keskussairaalan suunnitelmaan. Tämä ei ole ihme, sillä nykyisten sairaaloiden sijainti on alun perin suunniteltu erilaisista lähtökohdista. Kaakkois-Suomen maantiede kannustaakin hajautetun ratkaisun etsimiseen, jossa kehitetään nykyistä kahden sairaalan mallia. Kasvavien saavutettavuuskustannuksien myötä säästöjä tulisi etsiä muualta kuin palvelujen keskittämisestä.

 

Sote-suunnittelussa päätökset tehdään irrallaan alueellista ominaisuuksista. Joskus olisi kuitenkin syytä pohtia keskittämisen tarkoituksenmukaisuutta ja sen soveltuvuutta alueille, jotka eivät muodosta yhtenäistä toiminnallista aluetta. Poliitikoilla tulisi olla rohkeutta etsiä myös älykkäitä hajautettuja ratkaisuja, silloin kun maantiede ei tue keskittämistä.

 

Olli Lehtonen, FT, erikoistutkija

 

Muista äänestää uutta näkemystä ja osaamista valtuustoon!

Copyright @ All Rights Reserved